Upcoming exhibition
Summer 2024 – Wonderland X – Kerava Finland
I N S T A L L A T I O N S
Putoava valo / Falling light
7.6.-30.7.2023 @ Purkutaidetalo Pinni47 Tampere Finland
4 x 3,7 x 2,7 meters (length x wide x height)
acrylic & paper
Falling Light installation space
K u l u m a
A four-dimensional exhibition about time and its relativity
@ Hirvitalo Tampere 24.9.-16.10.2022
The inspiration for the Kuluma -exhibition was to evoke the different senses, feelings and thoughts with which humans perceive the passage of time. The exhibition consisted of three installations that each had a different basis for exploring the theme. However, in each room the spectator was in direct interaction with the space and in certain ways changes its being.
Exhibition team: EMC Salminen, Anna Hakula, Venla Huhtinen, Joel Verner
The Frequency of a Moment (2022)
In the piece one is momentarily positioned on the wavelengths of a ray of light wandering through infinity. The installation had the visible spectrum of a light beam traveling at great speed made observable. As the spectator moved within the space, they either moved towards low frequencies and the long-wave red or towards high frequencies and the short-wave blue.
EMC Salminen
3,9 x 3,5 x 2,4 meters
(length x wide x height)
painted acrylic
F E E L I N G
C O L O R
S E R I E S
Series comprises personal experiences about color and colorful emotions. Feeling color -series consists of paintings, drafts and poems.
Kukaan ei oo sulle tarpeeks (2020)
90 x 65 cm
acrylic on canvas
Iloo putoo (2021-2023)
180 x 120 cm
oil on canvas
Pieces of this series have been presented in the following:
• Strong emotions 1.-8.10.2021 @ TR2 Finlayson, Tampere (solo/group show, part of Tampere Design & Architecture Week) • Glowing with the autumn tints 25.9.-14.10.2021 @ Galleria Fogga, Helsinki (group) • African vibes & color sketches 1.-30.5.2021 @ Galleria Koppelo, Tampere (solo) • Feeling colour through space & time 1.-30.11.2020 @ Ateljee Pyynikki, Tampere (solo) •
P U B L I C A T I O N S
(in finnish)
J U L K A I S U J A
Ajatuksia väreistä ja taiteesta
Essee, Kulttuurilehti Akpé 1/2022 s. 47
Väri liittyy kiinteästi valoon, ja jokaisella fyysisellä asialla on yhtenä ominaisuutenaan väri. Valon värit muodostavat todellisuuden ympärillemme. Valo ”värisee” merkitystä ympärilleen, muodostaen näkemämme värin.
Väri on minulle valon tunnetta. Niin luonnossa, taiteessa, tieteessä ja arjessa värit viestivät aina jotain. Ne sisältävät merkityssisältöjä ja symboleja, joita vastaanotetaan ja tulkitaan ja niihin reagoidaan. Kenties meissä kaikissa on sisällä valoa ja siksi myös reagoimme valoon ja väreihin kuten kaikki muukin elollinen tekee.
…
Harmonisten mittasuhdejärjestelmien historia, soveltaminen ja nykytila
Diplomityö, Tampereen yliopisto 2018
Filosofia järjestyksen ja mittojen kauneudesta on seurannut ihmisten maailmankuvaa jo varhaisista Egyptin ajoista lähtien. Harmoniaoppi on ollut arkkitehtuurin perustana pitkään, ja niin ihmiskehon kuin luonnonkin järjestystä on sovellettu rakentamisen mittoihin. Klassisen arkkitehtuurin voidaan nähdä perustuneen nimenomaan harmonian tavoittelulle. Nykyajan arkkitehtuurissa moduulimitoitusta ja mittastandardeja ei kuitenkaan enää liitetä suhdekauneuteen, vaikka estetiikan ja arkkitehtuurin tutkimuksissa etsitään yhä vastauksia mittaharmonialle ja modernille kauneuskäsitykselle.
Tässä diplomityössä tutkitaan, miten harmoniaoppia on käytetty arkkitehtisuunnittelussa, ja olisiko perusteltua hyödyntää sitä rakentamisessa edelleen. Työssä verrataan estetiikan ehdoilla toimivia mittajärjestelmiä Suomessa käytössä oleviin mitoituskäytäntöihin ja pohditaan harmonian merkitystä nykyajan yhteiskunnassa ja arkkitehtuurissa. Tutkimusmetodina työssä on kirjallisuuskatsaus ja vertaileva analyysi. Diplomityö jakaantuu metodien myötä kahteen osaan – historialliseen kirjallisuuskatsaukseen ja valikoitujen mittajärjestelmien sekä referenssikohteiden analysointiin.
Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että harmoniaopin käyttö on kytköksissä vallitsevan maailmankuvan kanssa. Tieteelliset ja aatteelliset uudistukset yhteiskunnassa sekä muutokset ihmisten maailmankuvassa ovat jättäneet harmoniaopin vähitellen kokonaan pois arkkitehtien työnkuvasta ja ammattifilosofiasta. Muun muassa 1800-luvun Euroopassa mittajärjestelmien yhtenäistäminen metrijärjestelmäksi vaikutti harmoniaopin käytön vähittäiseen laskuun. Varsinainen kuolinisku tapahtui 1900-luvulla, kun sotien jälkeinen asuntopula sai ratkaisun elementtirakentamisesta ja standardisoinnista.
Klassinen suhdeharmoninen arkkitehtuuri on kadonnut rakentamisesta, mutta lähihistoriaa ja viimeaikaisia ilmiöitä tarkastellessa voidaan todeta harmoniaopin hajaantuneen nykytieteen ja -taiteen eri suuntauksiin. Esimerkiksi estetiikan tutkimus voidaan nähdä eräänlaisena modernina mittaharmonian suunnan etsintänä. Mystiikka ei ole täysin kadonnut nyky-yhteiskunnasta, vaan tarve esimerkiksi todellisuuden rakenteiden ja kauneuden perimmäisen kysymyksen selvittämiseen jatkuu edelleen. Diplomityö osoittaa, että arkkitehtuuriteoria voisi edelleen uskottavasti hyödyntää mittaharmoniaa arkkitehtonisen teoksen suunnittelussa modernilla ja tieteellisellä otteella.
Työhön on valittu tarkasteltavaksi kaksi viimeisintä harmonista mittasuhdejärjestelmää: Aulis Blomstedtin Canon 60 (1961) ja Le Corbusierin Modulor (1955). Harmonisten järjestelmien rinnalle on otettu mukaan Suomessa rakentamisessa hyödynnettävät määräykset ja ohjeet tuomaan konkretiaa rakennusalan mitoituskäytännöistä. Referenssikohteita ja mittajärjestelmiä analysoitaessa todetaan, että harmoniseen lopputulokseen voidaan päästä eri metodein. Harmoniset järjestelmät eivät myöskään ohjaa suunnittelua liikaa arkkitehtonisen lopputuloksen kannalta. Sama pätee pitkälti rakennuslain edellyttämiin mittastandardeihin ja asetuksiin, jotka pyrkivät osaltaan takaamaan rakentamisen turvallisuuden ja käytettävyyden. Kysymykseen kauneudesta lailliset mitat eivät ota kantaa, jättäen vapauden, vastuun ja ratkaisut kokonaisuuden kauneudesta suunnittelijan harteille.
E M C 